torstai 29. lokakuuta 2015

Karvakorvan huomioiminen suunnittelussa


Kuten ehkä jossain sivulausessa on käynyt ilmi, kuuluu meidän pieneen perheeseen myös karvakuono. Tämä karvainen nelijalkainen, niin rakas perheenjäsen aiheuttaa kuitenkin tässä rakennusvaiheessa hieman haasteita moneltakin osin. Materiaalivalinnat tulee ehkä ensimmäisenä mieleen. Niiden rinnalla kuitenkin myös kaikki käytännön jutut uudessa talossa on täytynyt miettiä. Mistä ovesta koira kulkee? Missä sen kaikki romppeet ja ruuat säilytetään. Missä pestään kuralammikossa juossut tahmatassu? Kaiken tämän voi suunnittelulla tietysti saada kohdilleen, ja näin ollen tuleva arki uudessa kodissa onkin ehkä hivenen kätevämpää kuin tämänhetkinen tilanne kerrostaloasunnossa.  



Suunnittelun lisäksi hastetta tuottaa kuitenkin aina välillä tämänhetkisen elämän aikatauluttaminen niin, että myös karvakuono saa ansaitsemansa huomion ja liikunnan. Raksa vie juuri niin paljon aikaa arjesta kuin sille vain suo. Nyt kun H on ollut hanttina ja aloittanut hommat tontilla jo klo 7 aamulla, on minulle jäänyt aamulenkki hoidettavaksi. Ekalla viikolla oli kyllä tällaiselle aamu-uniselle niin vastenmielistä hommaa nousta 6.30 jä lähteä säkkipimeään lenkittämään yli-energistä karvakaveria.  Se on nimittäin niin, että kun herätyskello soi ekan kerran ei enää kukaan nuku jos ei kaveri saa aamupalaansa juuri sillä hetkellä. Alkaa nimittäin niin vauhdikas steppailu ja lelunvingutus, että jopa unikeotkin heräävät. Meillä ei siis torkuttaminen onnistu. Nyt kun olen jo muutaman viikon aamulenkit hoitanut on unirytmi hiukan siirtynyt, ja aamuisin ehtii paljon enemmän. Ennen aamuisin puoli kahdeksaan nukkuneena, ei ehtinyt muuta kuin pukea ja lähteä töihin. Aamupalakin tuli napattua mukaan ja syötyä vasta työpöydän ääressä, sähköposteja lukiessa. Nyt ehdin rauhassa syömään, korjaamaan tiskit, petaamaan sängyn ja hieman siivoomaankin kotona ennen töihin lähtöä. Ehkä tämä aamulenkkinakki ei olekaan niin paha. (Äskeistä lausetta taidan vielä katua tulevaisuudessa..)



Onneksi meillä on hyvät taustajoukot, ja näin ollen sellaisina iltoina kun meillä molemmilla on raksalla hommaa töiden jälkeen, on minun äiti luvannut ottaa lenkityksen kontolleen. Se on osoittautunut suureksi helpotukseksi, sillä muuten toinen meistä ei ehtisi kuin kääntyä tontilla muiden arkiaskareiden takia.

Mihin minä nyt tällä alustuksella pyrin on kuitenkin se, miten olemme ottaneet huomioon karvakuonon uudiskohdetta suunniteltaessa. 

MATERIAALIVALINNAT

Materiaalivalinnoissa tärkein taitaa olla lattiamateriaali. Toisena, merkittävässä roolissa vaivattoman arjen kannalta, on väritys.

Me emme missään nimessä halunneet lattaa tai laminaattia asuintilojen lattiamateriaaliksi. Halusimme ehdottomasti puuta, ja mahdollisimman aitona. Syy, miksi laatta ja laminaatti oli ehdoton ei, oli niiden kylmyys. Kyllä, lattialämmityksellä nämäkin saa pidettyä lämpimänä, ja materiaaleina helpot pitää puhtaana ja kestävät kovaa kulutusta. Meille oli kuitenkin tärkeämpää lattian tuntu, ja se että se tuntuu mukavalta myös paljaiden jalkojen alla. Punnitsimme ehkä sekunnin verran parketin ja lankkulattian välillä. Päätös oli kuitenkin helppo. Laitamme lankun koko taloon, lukuunottamatta kosteita tiloja, kodinhoitohuonetta ja eteistä. Syy miksi päädyimme lankkuun vaikka meillä on koira on yksinkertainen. Aito lankkulattia on mukava jalan alla, se on lämmin ilman että lattialämmitys pauhaa täysillä eikä kopinaa kuulu koiran tassuista. Lankkulattiassa ei myöskään elämisen jäljet haittaa, vaan ne ovat osa lankkulattian luonetta. Ne kuuluvat siihen. Lankussa on myös hiomavaraa paljon enemmän kuin parketissa jos joskus tuntuu siltä, että lattian haluaa hioa. Nyt varmasti joku on sitä mieltä, että onhan parkettikin puuta ja näin ollen lämmin. Totta tämäkin. Parketeissa vain tuppaa olemaan lakattu pinta joka on ns. kuollut pinta. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että lattialla ei ole enää puulle ominaisia ominaisuuksia, kuten lämpö ja pehmeys. Toki parkettejakin saa öljyttyinä, mutta silloin niissä pomppaa hinnat helposti niin korkeaksi, että vaihtoehto ei enää mahdu budjettiin. Näin ollen meille tulee siis tavallinen mäntylankku joka käsitellään lipeällä. Lattiasta tulee kauniin vaalea jossa näkyy selvästi puun eläväinen pinta ja muodot.

Värityksestä täytyy myöntää, että emme ole sen kummemmin ottaneet huomioon koirasta irtoilevia karvoja tai tahmeita tassunjälkiä. Haluamme kodista juuri sellaisen kuin haluamme ja siksi emme anna koiran vaikuttaa kuitenkaan liikaa sisustusvalintoihin. Ainut paikka missä tämä karvakaveri on otettu huomioon värivalinnoissa on kodinhoitohuone. 



KODINHOITOHUONEESEEN onkin suunniteltu koiranpesupaikka, eli niin kutsuttu kurakaukalo. Se sijoitetaan heti oven viereen, jotta kurakaverin voi passittaa siihen odottamaan sen aikaa että saa ulkovaatteet itseltä riisuttua. Kurakaukalo tullaan rajaamaan muusta lattiasta pienellä reunalla jolloin saadaan kaikki hiekka ja vesi pysymään siellä, eikä koko kodinhoitohuone lainehdi. Seinälaatoiksi tähän valikoitui valkoinen perusmosaiikki. Tämä siitä syystä että halusimme valkoisen välitilan ja minä halusin mosaiikkia johonkin kohtaan taloa. Mosaiikki on myös helppo asentaa kurakaukaloon joka on melko monimuotoinen reunoineen ja lyhyine seinänpätkineen. Valkoinen ei myöskään ole huono väri, sillä siinä näkee samantien jääkö kuraa ja hiekkaa johonkin, jolloin se on helppo heti huuhdella tai pyyhkiä pois. Tällä hetkellä meillä on kylpyhuoneessa mattamusta lattialaatta tummilla saumoilla. Siinä ei näy märkänä tahrat ja hiekka, mutta auta armias kun lattia kuivuu. Tassunjäljet näkyvät suihkulta ovelle saakka. Ja kaikki kuivunut hiekka suihkun kohdalla näyttää kamalalta. 

Kodinhoitohuoneeseen on myös suunniteltu karvakorvan tarvikkeille oma säilytyspaikkansa. On luontevaa säilyttää kaikki samassa paikassa eikä niin kuin tällä hetkellä olosuhteiden pakosta useammassa eri laatikossa ja kaapissa. 


Vielä meillä on työnalla rappusten valinta. Niiden valintaan vaikuttaa myös koira, sillä askelmat eivät voi olla liian liukkaat tassujen alla. Muuten meillä on ensimmäisenä päivänä jo kamalat naarmut askelmissa kun yksi tulee kynnet esillä vauhdilla alas.

Loppuviimein nelijalkainen perheenjäsen ei niin kovin paljon rajota sisustamista. Täytyy vain huomioida tietyt detaljit, niin kodista tulee viihtyisä kaikkien osalta ja arki pyörii vaivattomasti.

8 kommenttia:

  1. Hei

    Meillä on myös suopakuurattu lautalattia yläkerrassa ja lapset hinkuvat kovasti koiraa. Olisi mielenkiintoista lukea miten puulattia toimii koiraperheessä kunhan olette saneet tuntumaa asiaan. Parhainta menestystä taloprojektiinne!
    tv Heli Talo Kissankäpälästä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin laittaa korvan taakse tuollainen postaus toteutettavaksi sitten kun ollaan jo jonkin aikaa asuttu. Sen verran meilläkin on kokemusta koiran ja lipeäkäsitellyn lankkulattian yhdistelmästä, että meidän jo aikuinen koira ei siihen omin päin jälkiä aiheuta. Vanhemmillani on sellainen lattia ja jälkiä tulee ainoastaan jos joku villitsee koiran sisätiloissa. Joten pentu saattaa aiheuttaa jälkiä temmeltäessään, vähän varttuneempi ja jo rauhoittunut koira toimii hienosti lankkulattian kanssa.

      Poista
  2. Täällä painittiin myös karvakorvien sisustukselle asettamien haasteiden kanssa. Meillä on siis kaksi koiraa ja vauhtia riittää välillä vähän turhankin paljon. Tästä syystä luovuttiin heti kaikista aitoa puuta sisältävistä vaihtoehdoista, koska todettiin niiden kuitenkin naarmuuntuvan tietyistä kohdista pahasti todella nopeasti. Yksi koira ei varmaan itsekseen harrasta tällaista rallia sisätiloissa (ja varmaan rotuvalinnalla on myös merkitystä) :D Lopulta päädyttiin osittain laattaan ja loput vinyylikorkkia, jossa on korkin tuomaa lämpöä, mutta kulutusta kestävä pinta. Lankkulattia olisi kyllä ihana, mutta kaipa tässä projektissa on kompromissejakin tehtävä :)
    Kiva lukea muidenkin Lato-tarinoita. Enää muutama hassu viikko meidän paketin toimitukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin me myös järkeilimme, että yksi koira ei harrasta yksikseen rallia sisätiloissa samalla tavalla kuin kaksi joista toinen yllyttää toista kahta kauheammin :)
      Aina näistä eläimistä kuitenkin elämisen jälkiä tulee, joten se on sitten valinta kysymys millaisia ja mihin paikkoihin niitä suo ;)

      Poista
  3. Hei, tarpeellisia pohdintoja koirataloudessa eittämättä! Itse en ole rakennuspuuhissa, mutta kotona on laminaatti ja mökillä lakattu (kuusi)lankku lattiamateriaalina. Laminaatti on, kuten totesit, kylmä jalalle, toisin kuin lauta. Oman kokemuksen perusteella se on kuitenkin kestävä verrattuna lankkulattiaan. Minulla on kaksi koiraa, jotka ovat saaneet aikaiseksi joitakin naarmuja laminaattiin. Kolmen vuoden jälkeen laminaatti on kuitenkin suht ok. Mökillä sen sijaan yksi ajattelemattomuuksissa suoritettu pallon heitto sai aikaan syvät naarmut lankun pintaan, vaikka perässä juossut koira painaa vain noin 10 kg. Naarmuja on tullut vuosien saatossa lisää, ja lattia alkaa olla siinä kunnossa, että se on hiottava ja lakattava uudelleen. Nyt naarmuja on koetettu parhaan mukaan peittää matoilla. Pointtini siis on, että vaikka lankku on kaunis ja lämmin lattiamateriaali, en sitä itse koiratalouteen valitsisi. En tietenkään tahdo kyseenalaistaa valintaanne, mutta näin niin kuin tiedoksi oman kokemuksen pohjalta ☺

    Kaikkea hyvää projektiinne!

    Anniina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Meillä on tässä tullut koiran kanssa testattua sekä laminaattia, parkettia, tummaksi lakattua lankkua sekä lipeällä käsiteltyä lankkua. Pahimmat jäljet jäivät tuohon tummaksi lakattuun lankkuun, kun väri irtoaa koirien vetäessä rallia ympäri asuntoa. Laminaattiin ei jäänyt jälkiä, mutta lattialämmitys sai pauhaa koko ajan. Kotona meillä on tällä hetkellä saarniparketti, eikä siihen koirasta juurikaan ole jälkiä jäänyt. Aika kovaa tavaraa sekin. Lipeällä käsiteltyyn lankkulattiaan tulee toki jälkiä, mutta lattian värityksestä johtuen niitä hädin tuskin huomaa. Tästä syystä päädyimme siis lankkuun joka oli se mieluisin vaihtoehto kaikilta osin.

      Poista
  4. Laminaatti jos on tarpeeksi kestävää siihen ei jää koiran kynsistä mitään jälkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan oikein, laminaattiin ei koira juurikaan saa jälkiä aikaiseksi. Laminaatti vaan on materiaalina niin pirun kylmä ja kopisee ikävästi kynsien alla.

      Poista