lauantai 20. helmikuuta 2016

Takka

Vihdoin olemme löytäneet takan. Ja kohta sen on määrä olla jopa asennettuna paikoillaan.
Sehän ei loppuviimein ollut ihan peace of cake homma.

Takan etsiminenhän aloitettiin jo hyvissä ajoin viime vuonna, ja valintakin syntyi helposti. Kävimme Tulikiven myymälässä ja suoraan ulko-oven edessä oli se oikea. Komea, saumattomasta laattapinnasta tehty varaava takka värissä lattekahvinbeige. Asuntomessuilla asia vielä varmistui. Siellä Tulikivellä oli esillä tummanharmaalla laatalla verhoiltu takka ja rakastuminen tapahtui nanosekunnissa. Niinpä päädyimme vielä värinvaihtoon. Noniin homma siis hoidettu. Tai näinhän me ainakin luulimme. Olimmehan kuitenkin toimittaneet Tulikiven myyjälle meidän piirustukset jotta hän osaisi laskea meille tarjouksen oikeanlaisesta hormista. Tarjouskin saatiin ja kovin oli myyjä kinuamassa meiltä jo puuttuvia yhteystietoja sekä nimiä paperiin. Onneksi, siis onneksi, maltoimme mielemme, emmekä hosuneet kaupan clousaamisen kanssa. Työmaalla nimittäin törmättiin ongelmaan, ja aika isoonkin sellaiseen.

Alkuperäinen suunnitelma: Tulikivi Kalla - lattekahvinbeigenä saumattomalla laatalla ja mustalla luukulla.

 Asuntomessuilla ihastuttiin kuitenkin grafiitinharmaaseen saumattomaan laattapintaan. Tehtiin värinvaihto ja luultiin, että nyt se oikea on löytynyt.

Koska takka oli valittuna jo hyvissä ajoin ja näin ollen myös hormi, tilattiin ja tehtiin kattoon läpiviennit myös takalle samalla kun tehtiin ilmastoinnin läpiviennit. Tässä kohtaan katsottiin Tulikiven tarjouksesta tulevan hormin läpimitta ja piirustuksista hormin paikka rakenteissa. Helppoa - ei muuta kuin reikä kattopelteihin ja tötterö päälle. Valmista. Tavallaan olikin, ainakin sinetöimme sillä, että sitä unelmien takkaa ei saada.

Miksi näin? Koska me, eikä Tulikiven myyjä olleet tarkistaneet miten lähellä hormi kulkee kantavia kattopalkkeja ja kattotuoleja. Tässä kohtaa pieni tietoisku: Takkoja on monenlaisia, on päältäliitostakkoja ja takaliitostakkoja. Tämän lisäksi päältäliitos voi lähteä eri kohtia takkaa. Ja päältä lähteviä hormeja on eri läpimitoilla. Tätä viimeistä seikkaa me emme tajunneet ennenkuin työmaalla olimme mittanauha kädessä totemassa, että eihän se meidän takka tähän mahdu.

Takana olevan seinän ja takan väliin tulisi jättää ilmarako paloturvallisuussyistä. No, nyt oli tilanne se, että katolla oleva reiän keskikohta oli katsottu meidän Kannustalolta saamista piirustuksista ja tehty piirrettyyn kohtaan. Mittaillessa kävi ilmi, että kuvissa oli jo tehty meidän puolesta päätös tulevan takan hormilähdön paikasta. Hormi mahtuisi kulkemaan suunnitellusti jos sen keskikohta on takan takaseinästä katsottuna 180-200 mm. Tulikivessä homma meni niin, että hormin keskikohta on takan takaseinästä katsottuna 300 mm. Auts, 100 mm heitto. Vaikka tuuletusrakosen olisi jättänyt takan takaata pois olisi heittoa silti ollut vielä n 80 mm. No can do. Siinä sitten pohdittiin muutama päivä että tehdäänkö mutka näkyvään hormiin vai mietitäänkö uusiksi? Loppujen lopuksi jouduttiin luopumaan siitä unelmien takasta. 

Seuraavaksi alettiinkin kahlaaman nettiä ja eri takkavalmistajia ja tutkimaan heidän mallien hormilähtöjä ja niiden speksejä. Kävi ilmi, että suurimmalla osalla takkavalmistajista hormilähtö mahtui tuohon meidän olemassa olevaan tilaan. Kun tämä asia varmistui huokaisimme ensimmäisen kerran helpotuksesta. Saadaan sittenkin takka. Alkoi eri mallien tutkiminen hieman tarkemmin, löytyisikö nyt enää keneltäkään sellaista takkaa joka miellyttää alkuperäisen suunnitelman muserruttua meitä.

Päädyttiin vierailemaan Linnatulen myymälässä. Linnatulen kaverin katsoessa meidän kuvia kävi ilmi, että kuviin olikin piirretty suoraan Linnatulen takka. Pieni toivonkipiniä syttyi. Ehkä täältä nyt löytyisi sopiva takka meille. Löytyihän sieltä kaksi vaihtoehtoa joista se mieluisampi karsiutui nopeasti pois vääränkokoisen hormin takia. Hormin lähtö oli kyllä oikeassa paikassa, mutta takka vaati isomman läpimitan hormille, ja sehän tuotti sitten ongelmia välipohjan kohdalla, sillä suojaetäisyyden paukkuivat ja pahasti. Lopulta päädyimme Iso Juhanaan ja Härmä Airin hormiin. Näiden yhdistelmällä saatiin ihan ok näköinen takka ja sopivankokoinen hormi sopivilla suojaetäisyyksillä niin, että koko paketti mahtuu meidän rakenteiden asettamiin raameihin. 

Kun kerta suunnitelma meni uusiksi, olisin halunnut kulmaluukulla varustetun takan. Olis auennut kivasti joko olohuoneeseen tai ruokailutilaan. Tämä malli kuitenkin vaati isomman hormin, joten jouduimme luopumaan ideasta.

Linnatulen myymälässä oli esillä yksi takka jossa oli hieno, kalkkilaastilla tehty pinta. Siihen ihastuimme molemmat heti ensisilmäyksellä. Joten nyt meidän takkaan on tulossa kalkkilaastilla tehty pintakäsittely. Tulikiven lattekahvinbeigestä ensin grafiitinharmaaseen vaihtunut palautui nyt melkein lähtöruutuun hieman harmahtavan vaaleaan kalkkilaastiin. Lopputuloksen pitäisi olla oikeinkin hyvännäköinen. Enää täytyy saada takka asennettua sekä pinnoitettua.

Linnatulen Iso Juhana. Meille tulee kuitenkin mustalla luukulla ja kalkkilaastilla pinnoitettu pinta. Ulkonäöltään takka kuitenkin on aika sama kuin alkuperäinen Tulikiven Kalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti